Tikaran tarinalaatikko: Tunturi-seikkailu

Moooi! Tänään tulee tarina nimeltänsä Tunturi-seikkailu. HUOM! Tässä on ihmisiä jotka tykkää hevosista mutta ei ole mikään sellainen että "No en lue koska kertoo hevosista!" Koska tässä niitä vain on vähäsen. Tässä ei myöskään ole nyt pandoja vaan ihmisiä. Nimet ovat kirja sarjasta Nummelan Ponitalli. Nauttikaa! TUNTURI-SEIKKAILU Luku.1 Hurja kahvio reissu. Kuusi tyttöä joukossaan Repe olivat ahtautuneet Ponitallin omistajan Pentti Nummelan autoon. -Oltaisiin menty bussilla! Kirsti valitti. -Just niin! Repe ryhtyi Kikan kuoroon. -Ollaan kohta perillä ja sitten pisätydytään kahvilla. Siitä sitten vain hotellille. Pena sanoi ja rauhoitteli väkeä. Noin puolen tunnin kuluttua he pysähtyivät kahviolle. Tytöt ja Repe juoksivat sisään ottamaan heti kuuman kaakaon ja karkkeja. Kohta kaikki istuivat pöydän ääressä syömässä. -Kunpa tallilla jonne menemme olisi ihania vuononhevosia! Päivi joka oli erittäin hienostunut sanoi ja hörppäsi lopun kaakaonsa. -Päkä vuononhevoset ovat aina ihania! Essi huudahti. Samassa ovi lennähti auki ja sisään juoksi nainen pelästyneenä. Myyjä kohotti kulmakarvojaan. -Mikäs nyt on? Nainen tiskillä kysyi. -Minä näin sen!Nainen puuskutti -Näin ilmielävänä sen ihmissuden! Kaikki tuojottivat naista. Myyjä meni kalpeaksi ja selitti muille: -Puhutaan että tuntureiden päällä asuva erakko muuttuu keskiyöllä ihmissudeksi. Tätdenkuun aikaan...Ihmissuden erottaa siitä kun sillä on valkoinen täplä kaulassa. Pena rykäisi. -Me lähdemmekin jatkamaan matkaa. Näkemiin ja kiitos. Kaikki lähtivät. -Käyn vessassa Titta sanoi ja juoksi ulkovessaan. Hän palasi pian mutta kuuli metsästä murinaa. Hän katsahti sinne ja näki sen! Ihmissuden! Sillä oli valkoinen täpläkin kaulassa! Titta kiljaisi ja juoksi autolle. -Minä näin sen! Ihmissuden! Sillä oli täplä! -Höpön höpön. Pena naurahti -Lähdetään. He lähtivät mutteivat huomanneet silmiä jotka tarkkailivat metsästä. Sitten ilman halkaisi verta hyytävä ulvonta. Jatkuu... Moi taas pandaset! Tarina jatkuu! P.S.Minun ja Nannan kuvatarinan jatko-osa on ollut kauan poissa mutta yritämme tehdä sen mahdollisimman pian! Luku. 2 Hotellilla Vihdoin oltiin hotellilla. Kaikki ryntäsivät sisään. -Tervetuloa! Tässä on siis hotelli Kultakivi ja tallit ovat tuolla! Mies sanoi sisällä hotellissa. -Matti pitkästä aikaa! Pena huudahti kätteli miestä. -Tehkää jako kahteen, Matti sanoi ja lähti sitten itse hoitamaan työasioita. -Noniin, Pena hieraisi käsiään. -Tehkää jaot! Päkä aloitti huutamisen. -Kati,Essi ja Sirun menevät samaan huoneeseen. Eli toiseen menee Titta,Kikka,minä ja Repe vartioimaan meitä! Päkä julisti. -Ei! Siru huusi ja korjasi: -Minä menen Päkän tilalle! Asia selvä! Muut hyväksyivät asian ja sitten lähdettiinkin katsomaan hevosia. Hevosia oli kahdeksan ja kaikki olivat vuononhevosia. Kaikki valitsivat hetkessä omansa. Kikka otti Eefraimin,Titta Maxin,Siru Pilgrimin,Kati Yesin,Essi Robinin,Repe Gamsirin ja Päkälle jäi Mariatte. Pena sai vielä Flynnin. -Nyt nukkumaan huomenna ratsastetaan! Pena huusi ja muut lähtivät maristen tallista hotelliin. Viimeisenä tuleva Kikka toivoi jo kovasti sänkyyn. -Hei oletkos noin väsynyt? Repe huudahti ja pyöräytti Kikkaa. Repen vihreät silmät kohtasivat Kikan siniset. Muut olivat jo menneet joten Repe ei epäröinyt vaan kysyi Kikalta suoraan: -Onko sinulla vielä tunteita minua kohtaan? Kikka näytti hämmästyneeltä. -Tuota... -Mitä te siellä kuhnitte tulkaa nyt! Pena jylisi jostakin ja Kikka lähti juoksemaan. -Hei! Et vastannut vielä, Repe murehti mutta Kikka vain naurahti. -Viimeinen hotellilla on mätämuna! Titta huusi ja lähti juoksemaan. Hän nauroi kunnes kompastui johonkin. -Auh... Hän katsoi mihin oli kaatunut ja ilman täytti kiljuminen. Muut juoksivat Titan luokse. -Kuollut poro! Titta huusi. Muut katsoivat poroa ja lumessa näkyi hieman verta. -Siltä on viety vain kieli... Repe sanoi hiljaa ja muut huomasivat lumessa veritippoja jotka veivät metsään. Niiden vieressä olivat isot tassunjäljet. Jostain kuului ulvonta ja Matti juoksi paikalle. Kun hän huomasi poron hän meni kalpeaksi. -Kiilius... Matti henkäisi. -Näin juuri sen erakon kiipeämässä vuorilla... Hänhän on ihmissusi...Nyt on täysikuu ja... -Hah! Höpönlöpön. Nyt nukkumaan! Pena sanoi ja muut lähtivät kauhuissaan hotellille. Kun he olivat jo sängyissä Siru nyyhkäisi. -Repe,suojele meitä jos se ihmissusi tulee yöllä. -Juu juu, Repe hymähti. Häntä epäilytti juttu. -Hyvää yötä! He sanoivat toisilleen ja nukkuivat jo pian. Ikkunasta vilkaisivat keltaiset silmät ja lumeet jäivät jäljet jotka eivät olleet ihmisen. Luku 3. Erakko -Iiiikkk! Kikka juoksi Repen luokse pensaaseen. He olivat nähneet jäljet ja laittoivat raudat pihalle jotta susi jäisi kiinni. Nyt Kikka ja Repe olivat menneet ulos. -Mitä siellä oli? Repe kysyi. He menivät katsomaan ja raudoissa oli vain verta! Veritippoja näkyi lumessa. Muut juoksivat sisältä katsomaan. -Hyih! -Kamalaa! -Missä se on nyt?! Tytöt hätääntyivät. -Katsokaa! Sirun ääni kuului ja hän osoitti vuorelle. Siellä käveli joku...ja se joku piteli kättään. -Se erakko...Se on se ihmissusi! Se on karannut loukusta! Essi kiljaisi. -Höpön höpön. Repe sanoi mutta itsekin huolestui. -Huomenna ratsastetaan sinne ja vakoillaan sitä. Repe kuiskasi ja muut hätkähtivät.-Minä en lähde! Essi julisti ja Kati ja Sirukin päättivät jäädä. -Ei sitten. Minä,Repe,Kikka ja Titta menemme! Päkä sanoi ja muut nyökyttelivät. -Huomenna lähdetään nyt nukkumaan että jaksetaan herätä jo 7! Repe kuulutti ja muut lähtivät nukkumaan. Kikka vilkaisi vielä vuorelle jossa vilahti tumma hahmo. Jatkuu...